Valuutta: EUR

Solar trifecta

Auringon trifecta tarjoaa kiehtovan tavan tutustua lähitähtemme alati muuttuvaan fotosfääriin ja kromosfääriin kahdessa eri kerroksessa.


Auringon maksimi on jo hyvin lähellä, jonka ansiosta nyt on erinomaiset ajat auringon fotosfäärin ja kromosfäärin katseluun ja kuvaamiseen. Auringon arvioitu maksimi koittaa vuosien 2024-2025 vaihteessa. Erittäin mielenkiintoinen tapa tarkastella lähitähtemme aktiivisuutta on auringon trifecta. Se sisältää violetin sävyisen Ca II K (393nm)  alemmassa kromosfäärissä, punaoranssin vetyalfan (565nm) ylemmässä kromosfäärissä sekä fotosfäärin Baaderin Solar Continuum suodattimella (540nm).

Auringon fotosfäärin tunnusomaisia piirteitä on granulaatio, auringonpilkut, poreet ja kirkkaat fakula-alueet. Auringonpilkut näyttävät suuremmalla kaukoputkella entistä yksityiskohtaisemmin, jolloin näkee yksityiskohtaisesti preumbran, umbran ja mahdolliset valosillat. Päivien ja viikkojen havaintojen aikana on nähdä muutoksia auringon pilkun koossa ja mahdollisessa hajoamisessa. Aurinkokuvaajat usein puhuvat fotosfäärin tapauksessa valkoisesta valosta, sillä sellaisenaan fotosfääri koostuu spektrin kaikista väreistä. Baaderin Solar Continuum suodatin päästää läpi vain vihreän valon, jonka alueella erityisesti linssikaukoputket ovat laadultaan parhaimmillaan. Fotosfäärin kuvaaminen on mahdollista toteuttaa aurinkokalvolla tai Herschel-prismalla.

Seuraava kerros fotosfäärin jälkeen on alempi kromosfääri. Tämän kuvaaminen onnistuu aurinkokuvaukseen tarkoitetulla kapeakaistasuodattimella, kuten Luntin Ca II K moduulilla tai Daystarin Ca H Quark suodattimella. Koska tämä valo on käytännössä näkyvän valon äärirajoilla, on pääasiallinen tarkoitus kuvaamiseen, sillä harvalla ihmisellä näköaisti tarjoaa muuta kuin hyvin tumman kuvan. Alempi kromosfääri tuo esiin kirkkaan valkoiset plage-alueet, jotka ovat vahvan magneettikentän keskittymiä. Auringonpilkkuja näkyy myös, sekä tavallista granulaatiota suurempi rakenne, supergranulaatio. Se muodostaa kulmikkaita soluja kiekon alueella. On myös mahdollista bongata flarepurkauksia ja protuberansseja kalsiumin aallonpituudella!

Kenties herkullisin kerros auringosta on yksityiskohdiltaan rikas ja runsas ylempi kromosfääri vetyalfan aallonpituudella. Täyden kiekon kuvaaminen onnistuu parhaiten Luntin pienellä aurinkokaukoputkilla sekä Quark Chromospherellä, kun käytetään lyhyen polttovälin kaukoputkea. Vetyalfan aallonpituus tuo esiin näyttävät protuberanssit reunoilla, kiekon alueella näkyvät filamentit, aktiiviset alueet, flarepurkaukset ja monet muut yksityiskohdat. Auringon jokaisen eri kerroksen alueella voimme ihailla käytännössä vahvan magneettikentän myllertämää kuumaa ja hohtavaa plasmaa. Osa piirteistä kestää päivistä viikkoihin, jopa kuukausiin. Useasti on myös mahdollista nähdä hyvin nopeasti ohitse olevia purkauksia.

Lahjakortti